sunnuntaina, joulukuuta 17, 2006

Ruotsi esikuvana

Suomalaiset ovat aina ihailleet Ruotsia ja ruotsalaisia. Tässä on kopiotu Suomeen hyviä ja esimerkillisiä käytäntöjä Ruotsista:
1) Kielienemmistön kieli on säädetty lailla valtiota ja kansakuntaa koossapitäväksi kieleksi. Kielienemmistön kieli on valtakunnan ainoa hallintokieli (Esim. lainsäädäntö kirjoitetaan vain kielienemmistön kielellä mikä riittää hyvin kaikille.)

2) Koulujärjestelmä toimii kielienemmistön kielellä

3) Kielivähemmistöt opettelevat kielienemmistön kielen kouluissa pakollisena oppiaineena.

4) Enemmistökieltä puhuvilla ei ole vähemmistökielen opiskelupakkoa.
5) Vähemmistökieliä kotikielenään puhuvat voivat opetella kotikieltään peruskoulussa koulupäivän jälkeen, jos ryhmä on riittävän suuri. Oikeudesta ko. opetukseen päättää kunta eikä suinkaan lapsen vanhemmat.

6) Vähemmistökieliä puhuvat voivat opiskella yksityisesti nk. vapaakouluissa, mikäli haluavat opiskella omalla äidin/kotikielellään. Valtionapu on tietenkin niissä pienempi kuin kunnan ylläpitämissä kouluissa, joissa opetuskieli on tietenkin aina kielienemmistön kieli.

7) Kaikki kunnat toimivat valtakunnan kielienemmistön kielellä. Muutamassa, erikseen mainitussa kunnassa, asukkaat saavat esittää asiansa vähemmistökielellä. Kunnan virkailijoiden ei tarvitse kuitenkaan osata vähemmistökieltä. Esim. voortsprookkia (Asiointitulkkaus riittää oikein hyvin)

8) Valtion virkoihin ei ole vähemmistökielen osaamisvaatimusta. Sen sijaan jokaiseen julkiseen virkaan vaaditaan valtakunnan kielienemmistön kielen osaaminen.

9) Kaikki kansalaisoikeuden omaavat tilastoidaan kansalaisiksi ilman äidinkielen kirjaamista (Ruotsi ja Norja lopettivat kansalaistensa kielen tilastoinnin jo 1930-luvulla.) Kansalaisten äidinkielen tilastointi aiheuttaa vain epäsopua, kuten Suomessa tapahtuu.

10) Maahanmuuttajien tilastointi: Sellaiset maassa asuvat kansalaiset tilastoidaan ulkomaalaistaustaiseksi, joiden vanhemmista toinen tai molemmat ovat syntyneet ulkomailla.
Siten osoitetaan, miten avo- ja vapaamielisesti ulkomaalaisia maahanmuuttajia vastaanotetaan. (Ks. Ruotsin tilastollinen vuosikirja) Suomen muuttaessa tilastointikäytäntönsä vastaamaan pohjoismaista mallia saisi Suomikin yhtä arvostettun aseman kansainvälisesti kuten Ruotsi ja muut pohjoismaat. Samalla vähenisivät erilaiseen tilastointikäytäntöön perustuvat väärinkäsitykset pohjoismaiden välillä.
11) Vähemmistökielistä ei tarvita mainintaa perustuslaissa. Muissakaan pohjoismaissa ei niistä ole mainintoja. Näin Suomen lainsäädäntö saataisiin harmonisoitua siltäkin osin skandinaaviseksi. Samalla Pohjoismaiden Neuvoston toistaiseksi tulokseton toiminta siinä suhteessa saisi tukea Suomesta.

12) Eduskunnan ainoa virallinen työkieli (asiakirjat ja keskustelukieli) on kielienemmistön kieli. Tarvittaessa muunkielinen kansanedustaja saa tulkkaus- ja käännöspalveluita. (Asiointitulkkaus).

13) Valtio voi määritellä hallinnollisella päätöksellä vähemmistökieleksi tarvittaessa jonkun kielen murteen (vrt. Ruotsissa ”meänkieli” ja Suomessa esim. "voortsprook".)

14) Katukilvet ja tienviitat vain kielienemmistön kielellä koko valtakunnan alueella. Harvinaisena poikkeuksena paikkakuntalaiset voisivat anoa erikseen oikeusistuimelta lupaa vähemmistökieliseen tienviittaan tai katukilpeen enemmistökielisen kilven alapuolelle. (Vrt. Bäckesta - Päkkilän tapaus Ruotsin Tornionlaaksossa)

15) Kielikiintiötä yliopistoissa ja muissa opetuslaitoksissa ei ole. Kaikki opiskelevat tasapuolisesti kielienemmistön kielellä.

16) Vähemmistökielisiä yliopistoja ei ole, koska kaikki opiskelevat tasa-arvoisesti valtakunnan kielienemmistön kielellä. Niin muissa pohjoismaissakin tehään.

17) Kaikki armeijayksiköt toimivat kielienemmistön kielellä

18) Kansalaisten kieltä ei rekisteröidä väestönlaskennassa, koska yksilön intimiteettisuoja on tärkeämpää. Valtio ei urki kansalaisten kieli-identiteettiä. Ainoastaan Venäjän tsaarin entiset alamaiset Venäjällä, Virossa ja Suomessa yhä jatkavat tuota ei-skandinaavista vanhanaikaista tapaa rekisteröidä kansalaisten äidinkieli.

19) Vähemmistökielen puhumista ei tietenkään ole lailla kielletty. Sen ansiosta Ruotsillakin on vpaaamielisen valtion maine maailmalla. Suomella olisi Ruotsin mallin avulla mahdollisuus saavuttaa samanlainen avaramielisen valtion maine toisin kuin nyt. Vähemmistökieliä puhuvien koululaisten fyysiset rangaistuksetkin Ruotsin kouluylihallitus kielsi jo vuonna 1958.

20.) Mitään valtion sisäisiä autonomisia alueita ei kielivähemmistöille tarvita. Sellaiset voidaan lakkauttaa Suomessakin, jolloin Suomikin saisi yhtä arvostetun aseman kansainvälisessä yhteisössä kuin Ruotsi on jo saanut.
Tämä malli on siis kopsattu Ruotsista mistä monta muutakin hyvää toimintamallia on siirretty Suomeen sellaisenaan. Malli on myös Pohjoismaiden Neuvoston tavoitteiden mukainen. Pohjoismaiden Neuvostohan on vuosikymmeniä pitänyt tavoitteena pohjoismaisen lainsäädännön yhdenmukaistamista.
YHTEENVETO: Kielienemmistön kieli on syytä säätää lailla valtakuntaa koossapitäväksi pääkieleksi Suomessa, kuten Ruotsissa on jo viisaasti säädetty.
(Kuva: Pohjoismaiden neuvoston merkki)

lauantaina, joulukuuta 09, 2006

Finlandia-palkinto

Finlandia-palkinnon jako-ohjeet: "Finlandia-palkinto voidaan myöntää tunnustuksena Suomen kansalaisen kirjoittamasta ansiokkaasta romaanista."
.
Edellä mainittu tarkoittaa sitä, että Finlandia-palkinto voidaan antaa vaikka englanniksi kirjoitetulle kirjalle! Englannin kieli tarvitsee suomenkielisten tukea niin kuin ruotsinkielinen kirjallisuuskin joka taas suomalaisten tukea sai. (ironiavaroitus)
.
Valtiollinen eliitti haluaa osoittaa tavallisen kansan yläpuolella olemistaan antamalla Finlandia-palkinnon kahtena vuonna peräkkäin muulle kuin suomeksi kirjoitetulle kirjalle. Suomeen pitäisikin saada kirjallisuuspalkinto, joka jaettaisiin suomeksi kirjoitetulle romaanille kirjailijan kansalaisuudesta riippumatta. Finlandia-palkinto on sidottu nyt Suomen kansalaisuuteen. Uusi Finlandia-palkinto pitäisi sitoa suomen kieleen eikä Suomen kansalaisuuteen!

(Kuva: Kuopion kansallinen kirjapaino, Punahilkka,1950)

keskiviikkona, joulukuuta 06, 2006

Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto

Osaa kulttuuriväkikin syrjintämekanismien rakentamisen taidon. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon säännöt paljastavat kuinka pohjoismaissa suhtaudutaan suomenkielisiin pohjoismaalaisiin:& 5. Ehdolle asettaminen:

"Jos ehdolle asetettua teosta ei ole saatavilla ruotsiksi, norjaksi tai tanskaksi, teoksen ehdolle asettaneen Suomen, Islannin, Färsaarten, Grönlannin ja saamelaisen kielialueen kansallisen lautakunnan tai kirjailijajärjestön on välittömästi käännätettävä se jollekin mainitusta kolmesta kielestä keskusteltuaan asiasta ensin kansallisen sihteeristönsä kanssa."

Suomen kieli rinnastetaan siis fäärin kieleen, grönlannin kieleen, islannin kieleen sekä saamen kieliin! Fääriä puhuu noin
50 000 , grönlannin kieltä 54 000 , islantia 290 000 ihmistä ja saamen kieliä 30 000-40000 pohjoismaalaista. Suomea puhuu sentään 5,3 miljoonaa pohjoismaalaista varovastikin arvioiden!

Nordistien mielestä suomenkielisiä aina "liikaa" tai "liian vähän", ruotsin, norjan ja tanskan puhujiin verrattuna, jotta suomen kieli voitaisiin nostaa samaan asemaan niiden kanssa edes Pohjoismaiden kirjallisuuspalkintoa jaettaessa.

§ 3. Palkintolautakunta:
"Palkittavan teoksen valitsee palkintolautakunta, jossa on kymmenen varsinaista jäsentä, eli kaksi jäsentä Suomesta (yksi kummaltakin kielialueelta), Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Islannista, sekä mahdollisia liitännäisjäseniä Färsaarilta, Grönlannista ja saamelaiselta kielialueelta."

Nordistien matematiikassa 5,6 % = 50 %! Reilua vai mitä?

Suomen ehdokaskirjat 2007:
Eva-Stina Byggmästar Älvdrottningen Runokokoelma, Söderströms 2006
Markku PaasonenLauluja mereen uponneista kaupungeista (Sånger om sjunkna städer)Proosarunokokoelma, Teos 2005, Occident 2006(Ruotsintanut Henrika Ringbom)

Oikeampi suhdehan olisi 1/20 eli kerran 10:ssä vuodessa yksi ruotsinkielinen kirja ehdolla Suomesta, mutta pohjoismainen germaanimatematiikka onkin eri asia. Siinä 5,6 % = 50 %.

Muukin "pohjoismainen yhteistyö" on samanlaista hengeltään. Suomalaisten kannattaisi ottaa hatkat mokomasta syrjintäseurasta. EU-parlamentissa suomalaiset ovat saaneet puhua suomea ensimmäisestä päivästä lähtien. Pohjoismaiden Neuvoston kokouksissa sen sijaan suomenkielisen pohjoismaalaisen toivotaan pidättäytyvän äidinkielensä puhumisesta. Legitimoitu syrjintä on nordistien mielestä hienostuneempaa syrjintää, vaikka se on täsmälleen päin vastoin.

(Kuva: Maisan talo, WSOY,1995)

Itsenäisyyspäivä 6.12.2007

Maarianhaminassa ei ole sankarihautausmaata. Jos on niin antakaa osoite. Ovat Ruotsin suunnalla kuulema viisaampia kuin me suomalaiset, vaikka kansainvälinen PISA-koulusaavutustutkimus muuta väittää.

Sankarihautausmaiden nimenä kyllä voisi olla ihan hyvin nuorisohautausmaa tai nuorten hautausmaa, koska nuoriahan itsenäisyyssodissa kaatuneet olivat. Sankarihautausmaa on turhan sotainen. Onhan meillä nuorisotalojakin, nuorisoasuntoja, nuorten muotia, nuorisokahviloita jne.

sunnuntaina, joulukuuta 03, 2006

Eduskuntavaalit 2007 Keski-Suomessa

Äänestäjällä ei ole todellisuudessa minkäänlaisia valinnan vaihtoehtoja eduskuntavaaleissa. Todistan sen:

MAINITKAAPA PUOLUE JOKA EI HALUA MENNÄ RKP:N KANSSA SAMAAN HALLITUKSEEN!

Kaikki haluavat rkp:n kanssa samaan hallitukseen poikkeuksetta vuosikymmenestä toiseen! Ei vähiten Kokoomus ja Vasemmistoliitto, jotka ovat muka "oppositiopuolueita". Heheh. Ei ihme, että äänestysaktiivisuus laskee koko ajan. Eihän äänestäjällä ole mitään todellista vaihtoehtoa. Äänestää joko 1. rkp:tä tai 2. puolueita, jotka menevät rkp:n hallituskumppaneiksi. Siis 2 vaihtoehtoa, jotka eivät ole oikeesti vaihtoehtoja.

lauantaina, joulukuuta 02, 2006

Eduskuntavaalit 2007

Vuosikymmenestä toiseen Suomen eduskuntavaaleissa on ollut vain kysymys siitä, että äänestetään yhdelle puolueelle uudet hallituskumppanit. Tuo tosiasia on vaikuttanut äänestysaktiivisuuteen kielteisesti. Äänestysaktiivisuus on laskenut vaali vaalilta. Ihmiset eivät viitsi äänestää, koska vuosikymmenestä toiseen järjestetään vain näennäisvaalit.

Maailmassa on ainoastaan muutama valtio, missä yksi puolue on ollut pitempään hallitusvallassa kuin Suomessa. Nämä valtiot ovat aakkosjärjestyksessä: Kiina, Kuuba, Myanmar, Pohjois-Korea ja Vietnam.

Kansa on erittäin hyvin koulutettua, mutta ei ole näkevinään mitään outoa siinä, että sama puolue on hallitusvallassa koko ajan vaaleista toiseen. Viimeisin yhtäjaksoinen rupeama on jo kestänyt yli 30 vuotta. Sitäkin aikaisemmin pienin poikkeuksin koko ajan vuodesta ja vaaleista toiseen.

Suomalainen äänioikeutettu, joka on aloittanut äänestysuransa yli 30 vuotta sitten on jo ehtinyt lähes 60-vuotiaaksi näkemättä yhtään ainoata länsimaalaistyyppistä hallitusvaihdosta koko aikana! Maailma on muuttunut siinä ajassa täysin, mutta suomalainen poliittinen järjestelmä ei.

Yhteenveto: Svenska folkpartiet on Suomen hallituksessa vaalien lopputuloksesta riippumatta.